23.1.2003

Kanne Turunseudun käräjäoikeudessa

A lausui Y Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli ollut toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa yhtiöön työskennellen sen maalaamon tuotannonvetäjänä. Yhtiö oli 18.8.1999 irtisanonut hänen työsopimuksensa päättymään 16.11.1999 ilmoittaen irtisanomisen perusteeksi sen, että hän oli 16. - 17.8.1999 laiminlyönyt huolehtia siitä, että eräät alumiinilevyt olisi pintakäsittelyn jälkeen pakattu tilaajan vaatimalla tavalla aaltopahviin. Sittemmin yhtiö oli ilmoittanut irtisanomisperusteeksi myös sen, että se oli loppuvuonna 1998 menettänyt merkittävän asiakkaansa A:n menettelyn vuoksi. A katsoi, ettei hän ollut laiminlyönyt työtehtäviään eikä menetellyt muutoinkaan moitittavasti niin, että yhtiöllä olisi ollut erityisen painava syy hänen työsopimuksensa irtisanomiseen. Sen vuoksi A vaati, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 14 kuukauden palkkaa vastaavat 175 000 markkaa korkoineen.

Vastaus

Yhtiö kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Irtisanomisen perusteena oli ollut A:n piittaamattomuus asiakkaan nimenomaisesta vaatimuksesta pakata alumiinilevyt aaltopahviin. Laiminlyönnillään A oli aiheuttanut yhtiölle riskin merkittävän asiakassuhteen päättymisestä. A oli aikaisemminkin menetellyt välinpitämättömästi ja omapäisesti asiakkaiden tilausten suhteen. Yhtiö oli vain vuotta aikaisemmin menettänyt parhaan asiakkaansa, koska A oli toistuvasti laiminlyönyt huolehtia, että sen tilaukset toimitettiin sovitussa aikataulussa. Mainittu asiakkuuden menetys oli johtanut maalaamon laskutuksen vähenemiseen niin, että kun laskutus oli vuonna 1997 ollut 1 800 000 markkaa, se oli tammi - elokuussa 1999 ollut vain 250 000 markkaa, millä määrällä ei katettu edes maalaamon kiinteitä kuluja ja palkkamenoja. Maalaamotoiminnan tultua mainitun asiakkaan menetyksen vuoksi kannattamattomaksi A oli joutunut lomauttamaan maalaamon työntekijät, minkä seurauksena yhtiö oli päättänyt myös hänen työsuhteensa jo pelkästään maalaamon tappiollisuuden perusteella. A:ta ei ollut voitu pitää enää työntekijänä, koska toiminta olisi tuottanut koko ajan tappiota. Tämä oli ollut se erityisen painava syy, jonka vuoksi A:n työsopimus oli irtisanottu.

Käräjäoikeuden tuomio 14.2.2001

Käräjäoikeus totesi, että riita koski sitä, oliko yhtiöllä ollut erityisen painava syy A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Yhtiö oli menettänyt oikeutensa irtisanoa A sillä perusteella, että se oli A:n toiminnan vuoksi menettänyt parhaan asiakkaansa, koska tähän seikkaan ei ollut vedottu irtisanomisperusteena kohtuullisessa ajassa siitä, kun se oli tullut yhtiön tietoon. Yhtiö ei ollut myöskään näyttänyt, että sille olisi aiheutunut vahinkoa irtisanomisen välittömänä perusteena olleesta alumiinilevyjen virheellisestä pakkaustavasta. Asiakkaan edellyttämän pakkaustavan noudattamatta jättämistä ei sen vuoksi ollut pidettävä työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa tarkoitettuna erityisen painavana syynä A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Yhtiö oli siten mainitussa pykälässä säädettyjen perusteiden vastaisesti päättänyt A:n työsopimuksen. Kohtuullinen korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä oli kymmenen kuukauden palkkaa vastaavaa määrä. Näillä perusteilla käräjäoikeus velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle 125 000 markkaa korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Eero Mattila.

Turun hovioikeuden tuomio 29.10.2001

Yhtiö valitti hovioikeuteen katsoen, että sillä oli ollut sekä A:n menettelystä että taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtuva peruste A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Hovioikeus lausui käsittelyratkaisussaan, että yhtiö oli tosin käräjäoikeudessa vedonnut tuloksensa heikkenemiseen A:sta johtuvista syistä, mutta se oli vasta hovioikeudessa vedonnut myös taloudellis-tuotannollisen irtisanomisperusteen olemassaoloon. Yhtiö ei ollut saattanut todennäköiseksi, ettei se olisi voinut vedota sanottuun perusteeseen jo käräjäoikeudessa tai että sillä olisi ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Sen vuoksi hovioikeus jätti mainitun perusteen oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentin nojalla huomiotta.

Pääasiaratkaisussaan hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pirkko Mikkola, Riitta Sandholm ja Virpi Vuorinen, joka myös esitteli asian.

Perustelut

Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensiksi siitä, olisiko alempien oikeuksien tullut arvioida yhtiön oikeutta irtisanoa A:n työsopimus myös työsopimuslain 37 a §:ssä (723/1988) tarkoitettujen taloudellisten ja tuotannollisten irtisanomisperusteiden kannalta.

Asiassa on riidatonta, että A:n irtisanomisen välittömänä syynä on ollut se, ettei hän maalaamon vastuullisena tuotannon vetäjänä ollut noudattanut toimituksessa tilaajan antamia pakkaamisohjeita. A puolestaan on katsonut, ettei yhtiöllä ollut oikeutta irtisanoa hänen työsopimustaan mainitun menettelyn vuoksi, ja vaatinut korvausta perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä. Yhtiö on käräjäoikeudessa asian kirjallisessa valmistelussa kanteen kiistäessään vedonnut paitsi mainittuun laiminlyöntiin myös siihen, että A:n välinpitämättömyys ohjeista oli ollut toistuvaa. Tämä oli noin vuotta aikaisemmin johtanut yhtiön maalaamon suurimman ja parhaan asiakkaan menettämiseen, mistä oli aiheutunut yhtiölle suoranaisena vuositappiona noin 300 000 markkaa. A:n kiistettyä lausumassaan asiakkaan menetyksen johtuneen hänen laiminlyönneistään yhtiö on vielä lausumassaan tarkemmin perustellut tätä väitettään. Tässä yhteydessä yhtiö on esittänyt, että kun maalaamon laskutus oli vuonna 1997 ollut yli 1 800 000 markkaa, se oli pudonnut vuoden 1999 tammi - elokuun ajalta 250 000 markkaan, mikä ei ollut kattanut edes maalaamon kiinteitä kuluja. Kun A oli virheidensä seurauksena joutunut lomauttamaan työntekijät, johdonmukaista oli, että yhtiö oli päättänyt myös hänen työsuhteensa jo pelkästään maalaamon tappiollisuuden perusteella. Asian valmisteluistunnossa ja pääkäsittelyssä yhtiö on kiistänyt kanteen kirjallisessa valmistelussa esittämillään perusteilla katsoen, että maalaamon toiminnan muuttuminen kannattamattomaksi A:n laiminlyönneistä johtuneen asiakkaan menetyksen vuoksi oli ollut erityisen painava syy työsopimuksen irtisanomiseen.

Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan valittaja ei saa hovioikeudessa riita-asiassa vedota muihin seikkoihin kuin niihin, jotka on esitetty käräjäoikeudessa, paitsi jos hän saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota seikkaan käräjäoikeudessa tai hänellä on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Lainkohdassa tarkoitetaan seikalla sellaista seikkaa, jolle kanteessa tai vastauksessa esitetty vaatimus välittömästi perustuu. Lainkohdassa tarkoitetusta vetoamisesta on kysymys silloin, kun asianosaisen esityksestä selvästi ilmenee hänen tarkoittavan, että seikka otetaan hänen vaatimuksensa perusteena huomioon. Vetoaminen ei kuitenkaan koske seikkojen oikeudellista luonnehdintaa. Oikeudellinen luonnehdinta voi kuitenkin antaa viitteitä siitä, mihin tosiseikkoihin asianosainen on perustanut vaatimuksensa. Toisaalta tuomioistuimen on oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 21 §:n 3 momentin (1052/1991) mukaan valmistelussa huolehdittava siitä, että asianosaiset mainitsevat kaikki seikat, joihin he haluavat vedota. Jos epäselväksi jää, onko asianosainen tarkoittanut vedota vaatimuksensa perusteena johonkin seikkaan, tuomioistuimen on kyselyoikeuttaan käyttäen pyrittävä tämä selvittämään.

Yhtiö on kiistämisensä perusteena vedonnut käräjäoikeudessa edellä selostettuihin A:n laiminlyönteihin. Yhtiö on viitannut myös väitettyjen laiminlyöntien aiheuttamaan asiakkaan menetykseen, siitä aiheutuneeseen yhtiön maalaamon toiminnan tappiollisuuteen ja siihen, ettei A:ta voitu tämän vuoksi pitää enää työntekijänä. Nämä yhtiön mainitsemat seikat voivat sinänsä liittyä myös taloudelliseen ja tuotannolliseen irtisanomisperusteeseen. Asiayhteydestä ja tavasta, jolla mainitut seikat on tuotu esiin, on kuitenkin pääteltävissä, että niillä on pikemmin haluttu korostaa väitettyjen laiminlyöntien vakavuutta kuin asettaa ne välittömästi irtisanomisen perusteeksi. Siihen, ettei yhtiö ole tarkoittanut vedota tuotannolliseen ja taloudelliseen irtisanomisperusteeseen, viittaa lisäksi se, ettei yhtiö ole tuonut esiin muita työsopimuslain 37 a §:n (723/1988) mukaan irtisanomisen edellytyksenä olevia seikkoja, kuten mahdollisuutta sijoittaa A uudelleen tai kouluttaa hänet uusiin tehtäviin. Yhtiö on luonnehtinut irtisanomisperusteita oikeudellisesti viittaamalla vain työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa (723/1988) tarkoitetun erityisen painavan syyn olemassaoloon.

Käräjäoikeuden valmisteluistunnon ja pääkäsittelyn pöytäkirjan yhteenvedosta ilmenee, että riitakysymykseksi valmistelun jälkeen on katsottu jääneen erityisen painavan syyn eli A:n henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen olemassaolo. Siitä ilmenee myös, ettei A:kaan ole ymmärtänyt oikeudenkäynnissä olevan kyse taloudellisesta ja tuotannollisesta irtisanomisperusteesta, koska hän ei ole sen olemassaolosta erikseen lausunut eikä myöskään ottanut kantaa toiminnan tappiollisuuteen muutoin kuin kiistämällä sen, että se voitaisiin lukea hänen syykseen. Näin ollen on käräjäoikeudessa valmistelun jälkeen ollut ilmeisen selvää, ettei yhtiö ole vaatinut, että maalaamon liikevaihdon aleneminen ja toiminnan muuttuminen tappiolliseksi olisi oikeuttanut A:n irtisanomiseen taloudellisella ja tuotannollisella perusteella. Työntekijästä johtuvaan syyhyn perustuva irtisanomisperuste poikkeaa niin merkittävällä tavalla taloudellisesta ja tuotannollisesta irtisanomisperusteesta, ettei voida katsoa yhtiön esimerkiksi tietämättömyydestä tai erehdyksestä jättäneen vetoamatta viimeksi mainittuun perusteeseen. Tämän vuoksi käräjäoikeuden ei ole ollut myöskään aiheellista prosessinjohdon keinoin selvittää enemmälti, halusiko yhtiö vedota taloudelliseen ja tuotannolliseen perusteeseen irtisanomisperusteena.

Korkein oikeus katsoo, ettei yhtiö ole käräjäoikeudessa vedonnut toiminnan tappiollisuuteen taloudellisena ja tuotannollisena irtisanomisperusteena. Koska yhtiö ei ole saattanut todennäköiseksi, ettei se olisi voinut tähän vedota jo käräjäoikeudessa tai että sillä olisi ollut pätevä aihe olla tekemättä niin, yhtiöllä ei ole ollut oikeutta vedota tähän seikkaan myöskään hovioikeudessa.

Siltä osin kuin kysymys on siitä, onko yhtiöllä ollut oikeus irtisanoa A tästä johtuvasta erityisen painavasta syystä, yhtiö ei ole valituksessaan esittänyt sellaisia perusteita, joiden vuoksi asiaa olisi arvioitava toisin kuin mihin alemmat oikeudet ovat päätyneet.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden käsittelyratkaisun lopputulosta ja hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Gustaf Möller, Kari Kitunen, Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Marja Räbinä.